Oli tavallinen lauantai aamupäivä. Kevätaurinko paistoi ja elämä hymyili. Kun yhtäkkiä korvaan kuului lause, jota ei pysty peruuttamaan ja elämä pysähtyi.
Muistan sen päivän kuin eilisen, kun Iskä lähti aamulla töihin eikä tullut enää sieltä takaisin kotiin. Ei tullut vaikka me kuinka odotettiin. Oon odottanu sitä tulevan tuolta ovesta nyt tasan kaks vuotta. Eikä odotus lopu koskaan. Iskä lähti ja ikävä jäi.
Tänään on taas paistanu aurinko melkein kirkkaalta taivaalta. Oon myös pitkästä aikaa oikeesti onnellinen. Nää kaks vuotta on muuttanu mua aika paljon. Tai mun käsitystä ihan kaikesta. Oon oppinu iloitsemaan ihan pienistä arjen jutuista. Mitään isoa mun elämässä ei sinänsä oo tapahtunut, jonka takia olisin superonnellinen.
Mulla on maailman paras perhe ja parhaimmat ystävät. <3
Ja tiedän, että elämä voittaa.
Rakkaus ei lopu, kun aika jättää,
Viimeinen lento niin hieno niin hento
Aurinko säteillään muistot kultaa
Hän on vapaa niin kuin on sudenkorento
Isä lähti tuulten matkaan
<3
3 kommenttia:
Voi :'( ihan itku tuli kun tätä luki. Saako kysyy mitä sun isälle sitten kävi? Ei tietenkään tarvii vastaa jos ei halua.
Tavallinen mies, tavallinen elämä.
naurut ja itkut, niinkuin muillakin.
Mies ja isä, veli, enokin.
elämänsä eli, niinkuin elikin.
vaikka täältä lähti, kauniin jätti kuitenkin
meille muiston, muiston oman elämän.
tavallinen ihminen, tavallinen elämä.
jokainenhan elää vain oman elämän.
niinhän täältä lähtee meistä jokainen.
jättäen vain muiston.
muiston, oman elämän.
<3
! ihanan koskettava teksti! Itku pääsi :'( oot mahtava nainen! vahva ja kaunis! jatka samaan malliin <3 :)
Lähetä kommentti