sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Elämäni tärkein mies

Isälle, joka olet aina sydämissämme ja muistoissamme. Kiitos, että olit tukenamme ja annoit meille paljon. Sinua on suunnaton ikävä, mutta jonain päivänä tapaamme jälleen. <3 
Päivä on mennyt perheen kesken. Käytiin haudalla viemässä Iskälle monta kynttilää. Ulkoiltiin Mimmin kanssa pitkään asuntonäytön takia, nyt makaan sohvalla villasukat ja peitto päällä, kuuma kahvikuppi kädessä ja kynttilät pöydällä. 
Voi Iskä kun sua on ikävä <3 Elämä olisi helpompaa, jos sä olisit täälä. Mutta niin, kai elämää ei vaan oo tarkotettu helpoksi. Se tunne, kun joku ihminen lähtee ovesta ulos töihin eikä ikinä enää tulekaan takaisin sisälle siitä ovesta, on elämän kauheimpia tunteita mitä mä tiedän. 
Mutta onneks mulla on maailman paras suojelusenkeli


1 vuosi ja 8 kuukautta

2 kommenttia:

Heidi kirjoitti...

hyi kauheeta, onko siitä muka noi kauan jo? tuntuu vieläki ihan eiliseltä :/ voimia<3

Salla kirjoitti...

Voi, olen kovin pahoillani - juhlapyhät tuntuvat olevan kaikkein kipeimpiä. Oman äitini poismenosta on 11 kuukautta.