Voi että. Näin taas eilen kauheeta unta. Ei sen takia, että se oli Iskästä, vaan siitä että se oliki muka elossa. Se uni oli niin todentuntunen, että mikään oo tuntunu niin todelliselta.
Halattiin niiin pitkään Iskän kanssa ja kummatki vaan itki. Tulin kuitenki jotenki vihaseks siinä unessa, kun yritin kysyä Iskältä, että missä se on oikeen ollu tän vuoden sitte. Ja ku en saanu vastausta tulin vielä surullisemmaks. Kuitenki olin niin onnellinen, että Iskä oli takasi täälä ja mietin unessa kuinka oikeen kerron kaikille tästä ilouutisesta.
Noh, aamulla heräsin taas todellisuuteen. Ette tiedäkään kuinka paha olo tuli..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti